Uuden kaksikerroksisen olohuoneen toisen kerroksen pintahommia jatkettiin nyt, kun olohuoneen uudet ikkunat oli saatu menestyksekkäästi asennettua. Ohjelmassa oli ensin valosuunnitelman mukaisten kattovalaisinten paikkojen määrittäminen, johon käytettiin kätevää laseria ajan säästämiseksi ja virheiden minimoimiseksi. Paikkojen merkkaamisen jälkeen oli vuorossa oikeansuuruisten aukkojen kaivertaminen SPU-levyyn.
Kattovalaisimille jouduttiin tekemään hieman aukkoa.Kattovalaisinten paikat alkavat hahmottua.Kattovalaisimille jouduttiin tekemään hieman aukkoa.Kattovalaisimille tehtiin kotelot.Seinät saavat viimein pintaa.
Valaisimien suojavaatimusten tulee täyttyä, mutta sen lisäksi SPU-levyä täytyy jäädä vielä tarpeeksi eristykseen. Valaisimet vaativat 12,5 senttiä ilmaa ympärilleen. Ratkaisimme asian kaivertamalla 15 senttiseen SPU-levyyn noin muutaman sentin kolon valojen kohdalle, jolloin rajat täyttyvät. Valaisimet eivät toki ole suoraan eristeessä, vaan niiden väliin tuli vielä levynpalaset, ettei SPU pääse varmasti kuumenemaan.
Valaisimien jälkeen oli vuorossa olohuoneen yläosan seinien peittäminen, jotta pääsemme viimein tekemään valmista pintaa. Siihen käytettiin hieman paikasta riippuen sekä 6 mm että 12 mm Gyproc-levyä.
SPU-levyt saumattiin vielä alumiiniteipillä.Laserilla varmistettiin valaisimien paikat 5,5 metrin kattokorkeuteen.Gyprockia seiniin.Olohuoneen ikkunan päällinen seinä saa pintaa.Koolausta päälle.
Eilen sain yötä myöden purettua lupaamani aikataulun mukaisesti kahden kerroksen välistä välikattoa sen verran, että tänään päästiin jo varsinaiseen asiaan. Tarkoituksena on nimittäin poistaa olohuoneen kohdalta kokonaan kahden kerroksen välinen kattorakennelma, jotta olohuoneen huonekorkeudeksi saadaan kahden kerroksen verran, eli 5,5 metriä. Yksi vaihtoehto olisi ollut tehdä kattoon ainoastaan reikä kierreportaille, mutta erinäisten seikkojen perusteella päädyimme lopulta tähän ”hieman” työläämpään ratkaisuun.
Kattorakenteiden tsekkausta. Kaikki valmiina.Hands on.Toisen kerroksen poistuvia rakenteita.
Yläkerran ja katon kattokehät poistetaan olohuoneen kohdalta, joten kantavuus täytyy säilyttää toisella tavalla. Rakennesuunnittelija sai nyt tehtyä tarkat laskelmansa valmiiksi, ja niiden mukaan käynnistettiin tänään hommat. Olohuoneen ikkunanpuoleinen seinänpätkä vahvistetaan moninkertaisesti samoin kuin huoneen toisella puolella oleva toisen kerroksen seinä. Kerron niistä myöhemmin hieman tarkemmin. Meille oli nyt onnenpotku, että talon läpi kulkeva kantava metallipalkki sijaitsee kerrosten välissä juuri suuremman vahvistettavan seinän alapuolella. Palkki kantaa seinän vahvistukset ja tekee siitä lähes pomminkestävän, kun vahvistaminen on lopulta valmis. Tänään oli kuitenkin vuorossa vasta kattorakenteiden vahvistaminen.
Kertopuuta lisätään kattokehien yläosiiin.Kertopuuta kiinnitetään kattokehien yläosiin.Lisättyä kertopuuta kattokehien yläosissa.
Katossa oleviin kattokehien yläosiin kiinnitettiin nyt massiiviset kahdeksanmetriset kertopuupalkit, jotka jatkuvat seinässä olevasta kertopuupalkista aina harjalle saakka pitäen katon paikallaan tilanteessa kuin tilanteessa. Toiselle puolelle kattokehää tulee kokonainen palkki ja toiselle taas kaksi puolikasta, jotka kiinnitetään kokonaiseen. Väliin jää vielä vuodelta 2009 peräisin oleva kattokehä, joten puuta piisaa. Yhdessä seinien vahvistamisen kanssa ne muodostavat jatkossa yhdistelmän, joka kestää vaikka hirmumyrskyn.
Meillä kävi hyvä tuuri, kun ulkoa räystään alta saatiin irrotettua pari lautaa, ja siten syntyneestä aukosta kertopuupalkit saatiin ujutettua sisään lähes suoraan oikeille paikoilleen. Ilman tuota aukkoa meillä olisi ollut matkassa ”pari muuttujaa”, kun palkit olisi joka tapauksessa täytynyt saada jotenkin kattoon. Olin itsekin nyt mukana hands on -meiningissä, sillä minusta omakotiasujan on erittäin tärkeä tietää tarkkaan miten talo on rakennettu ja remontoitu. Samalla siinä oppii paljon lisää esimerkiksi kantavuuksista ja erilaisten puurakenteiden käyttäytymisestä.
Ehdin jo edellisessä postauksessa hehkuttaa, että suurimmat purkujutut olivat jo takana. Onneksi muistin mainita ”jos mukaan ei lasketa olohuonetta”. Nyt oli aika iskeä kiinni juuri siihen, sillä kattorakenteiden päivitys alkaa parin päivän päästä ja kahden kerroksen välissä oleva katto (talo oli alunperin tasakattoinen) täytyi sitä ennen saada purettua. Niinpä suuntasin talolle yksikseni yön pimeinä tunteina purkamaan paineita kattoon.
Katon täytteistä löytyneet vuoden 1968 lehtileikkeet tuppasivat viemään välillä kaiken huomion. Tulosta kuitenkin syntyi, sillä jotkut ovat syntyneet rikkomaan paikkoja. Tässä pari otosta lopputuloksesta, joka näytti kieltämättä pommin tekosilta. Kuten yleensä, niin sotkijan täytyy siivota. Tämä kaaos piti saada siivottua päivässä, ja siinä oli hieman tekemistä.
Aiemmin samana päivänä kävin työmiesten kanssa tutustumassa talon kattorakenteisiin, sillä nyt purettavien rakenteiden tilalle täytyy saada tehtyä lisää kantavuutta. Kerron asiasta myöhemmin tarkemmin, mutta käytännössä tarkoituksena on tehdä kahdesta seinästä erittäin järeät ja niiden väliin/päälle tehdään kahdeksanmetrisestä kertopuusta uusi kattoa kantava rakenne. Piirustusten mukaan talo kestää sen jälkeen vaikka tsunamin, joten tulossa on hyvää settiä. Sitä ennen on tosin vielä valtavasti tekemistä.
Talon vuonna 2009 rakennetut kattorakenteet näyttävät todella hyvältä.Talon vuonna 2009 rakennetut kattorakenteet näyttävät todella hyvältä. Ekovillaa on merellisen verran, eli noin 50-60 senttiä joka paikassa.Talon vuonna 2009 rakennetut kattorakenteet näyttävät todella hyvältä. Ekovillaa on merellisen verran, eli noin 50-60 senttiä joka paikassa.
Lattioiden purkaminen on nyt jatkunut reilun viikon ajan, ja pinta-alasta noin puolet on saatu purettua. Onneksi huoneiden lattiassa on päällimmäisen betonilaatan alla styroksia ja hienoa hiekkaa. Tämä saa aikaan pehmeän pomppuefektin, jonka avulla on helppo rikkoa oikeilla välineillä betonilaatta noin A3-arkin kokoisiksi palasiksi ja ulos jätelavalle.
Olohuoneen, keittiön, käytävän ja kahden makuuhuoneen lattioiden purkamisen jälkeen vuorossa on nyt alakerran vessa, jonka paikkaa samalla hieman muutetaan. Uudet lattiat tehdään siis täysin puhtaalta pöydältä siten, että tasotteen päälle tulee uretaanilevy sekä sen päälle lattialämmityksen putket ja kipsivalu.
Tässä vaiheessa voin vain olla tyytyväinen päätökseen siitä, että pelkän olohuoneen, eteisen ja käytävän lisäksi kaikki muutkin lattiat revitään kokonaan auki ja rakennetaan täysin uusiksi. Vain siten voimme jatkossa olla varmoja, ettei lattian alla vaani jotain epämiellyttävää yllätystä. Samalla voimme helpommin vaihtaa vanhat ja kuluneet valurautaputket uusiin muovisiin putkiin.
Kuten remontissa aina, myös tässä tapauksessa yllätykset ovat seuranneet toisiaan, eivätkä ne aina ole olleet positiivisia. Tänään eräs remonttimiehistä kertoi, että perjantaina sateen aikana etuoven edustalla olevan katoksen katosta satoi vettä. Siis katon läpi. Perkele. Talon myyjä ja naapuri sattuivat olemaan sopivasti paikalla, ja menimme yhdessä välikaton sisään tarkastamaan tilannetta. Sieltä löytyikin reikä, eli rikkinäinen kattotiili. Talven lumikuorma oli rikkonut lumiesteen ja samalla siirtänyt kattotiiliä ja rikkonut niistä yhden kokonaan. Onneksi kyseessä on melko nopea korjaustyö, mutta jotain ylimääräistä toki sekin. Hyvä, että asia huomattiin nyt, ja että ongelman syy paikallistettiin ja korjauksesta päätettiin. Näin asioiden pitääkin edetä.
Kävimme tänään tutustumassa talon kattorakenteisiin. Katon sisään pääsee seinässä olevasta pienestä luukusta, ja sisälle on asennettu tyylikkäästi myös valot. Katto rakennettiin vuonna 2009 ja ilmeisen onnistuneesti. Oli kuitenkin paikallaan käydä vilkaisemassa mitä se pitää sisällään.
Kuvista nähdään miten kattokehät kulkevat keskimäärin 90 sentin välimatkoilla, mutta välillä siitä on täytynyt tehdä poikkeuksia esimerkiksi olohuoneen takan hormin kohdalla. Kattorakenteiden alaosa oli puhallettua ekovillaa, jota oli kattoa rakentamassa olleen henkilön mukaan noin 60 sentin kerros.
Siksi meillä ei ollut käytännössä mahdollisuutta alkaa kaivamaan sitä pois ja tarkistamaan miltä ”purun” alla mahdollisesti olevat vanhemmat villat näyttävät. Saman henkilön mukaan joitain katon alkuperäisiä villoja nimittäin jätettiin kattoon, kun toinen kerros rakennettiin. Niin ei olisi kannattanut tehdä, vaan remontissa olisi tullut uusia eristeet kokonaan ja täydellisesti.
Silmämääräisesti katon tilanne näytti hyvältä, eikä suurempia ongelmia ainakaan heti ollut havaittavissa. Piileviä virheitä voi toki aina olla, mutta päällisin puolin kaikki näytti hyvältä, ekovilla kuivalta ja katossa oleva paperi myös. Samalla reissulla saatiin siis kuvia katossa olevista puurakenteista, joita vastaavat ovat rakentajan mukaan myös talon toisella puolella. Vuonna 2009 rakennettu toinen kerros näyttää siis hyvin rakennetulta.
