Arkistot kuukauden mukaan: maaliskuu 2014

Koolausta, Gyprocia, valaisinten aukkoja ja oviaukkoja



Julkisivu muuttui tyylikkääksi olohuoneen ikkunoilla.
Julkisivu muuttui aikaisempaa modernimmaksi olohuoneen suurilla ikkunoilla.

Olohuoneen uuden ikkunan ja parvekkeen ovien asentamisen jälkeen talon pihanpuoleinen julkisivu alkaa näyttää melko lailla halutulta, joskin talon rappaus tai maalaus on vielä edessä. Ehkä ensi vuonna. Nyt vuorossa oli pintojen jatkaminen ympäri taloa. Olohuoneen katossa valaisinten paikat olivat valmiit, joten nyt vuorossa oli koolaus kattopaneelia varten. Paneelin jako on 300 mm, jotta jokainen 1800 x 300 mm kattopaneeli menee iisisti. Katsotaan kuitenkin varsinaista paneelin asennusta sitten myöhemmin.

Olohuoneen katon koolausta.
Olohuoneen katon koolausta.

Talon ”räjäytetty” alakerta on rakennettu vuonna 1968, jolloin sisäovien koko on ollut hieman toista kuin nykyisin. Valtaosa alakerran seinistä kaadettiin ja rakennettiin uusiksi, jolloin myös oviaukot saatiin tehtyä nykystandardien mukaiseksi. Kolme sisäovea sijaitsi kuitenkin pystyyn jääneissä seinissä, ja niiden kokoa jouduttiin hieman säätämään. Oven leveyden ja korkeuden kasvattamista ei helpottanut ovien päälle betonista ja valettu raudoitettu betonimöhkäle, mutta raakaa voimaa sekin onneksi tottelee. Tosin piikkauskoneen ja pölyvuoren kanssa ja puuhan vastatessa vuoden salikorttia.

Vanhoja oviaukkoja täytyi suurentaa.
Vanhoja oviaukkoja täytyi suurentaa.
Vanhoja oviaukkoja täytyi suurentaa.
Vanhoja oviaukkoja täytyi suurentaa. Taustalla eteisen ja olohuoneen välinen seinäke, jota piti kaventaa.
Ovien kohdissa oli jonkin verran paikattavaa.
Ovien kohdissa oli jonkin verran paikattavaa.
Vanhoja oviaukkoja täytyi pienentää.
Vanhoja oviaukkoja täytyi myös pienentää.
Vanhoja oviaukkoja täytyi pienentää.
Vanhoja oviaukkoja täytyi myös pienentää.

Osasta pystyyn jääneistä seinistä leikeltiin palasia pois sieltä täältä hienosäätönä, mutta yhtä lailla vanhoja seiniä myös laajennettiin tasapainoisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Entinen tilkkutäkki-seinäviidakko saa luvan muuttua 2000-luvun tyyliseksi selkeäksi ja yksinkertaisen symmetriseksi. Olohuoneen katon valaisinten pohjaksi tarvitaan 125 mm ilmatilaa, joka onnistui hyvin edellisissä postauksissa nähdyillä levyrakennelmilla. Toisessa osassa kattoa valaisinten päälle laitettiin melko suuria metallikupuja, joilla varoetäisyydet saatiin riittäviksi. Ja ylikin. Sitten vuorossa oli tietenkin myös Gyproc-seinien pakkelointia.

Olohuoneen katon valaisinten kupuja.
Olohuoneen katon valaisinten kupuja.
Olohuoneen katon valaisinten kupuja.
Olohuoneen katon valaisinten kupuja.
Olohuoneen seinän fiksaus, uudelleen eristäminen ja levyttäminen.
Olohuoneen seinän fiksaus, uudelleen eristäminen ja levyttäminen.
Olohuoneen seinän fiksaus, uudelleen eristäminen ja levyttäminen.
Olohuoneen seinän fiksaus, uudelleen eristäminen ja levyttäminen.
Gyprocit kitattuna.
Gyprocit kitattuna.
Gyprocit kitattuna.
Gyprocit kitattuna.

Kattovalaisimille aukkoja, koolausta kehiin ja Gyprocia seiniin



Uuden kaksikerroksisen olohuoneen toisen kerroksen pintahommia jatkettiin nyt, kun olohuoneen uudet ikkunat oli saatu menestyksekkäästi asennettua. Ohjelmassa oli ensin valosuunnitelman mukaisten kattovalaisinten paikkojen määrittäminen, johon käytettiin kätevää laseria ajan säästämiseksi ja virheiden minimoimiseksi. Paikkojen merkkaamisen jälkeen oli vuorossa oikeansuuruisten aukkojen kaivertaminen SPU-levyyn.

Kattovalaisimille jouduttiin tekemään hieman aukkoa.
Kattovalaisimille jouduttiin tekemään hieman aukkoa.
Kattovalaisinten paikat alkavat hahmottua.
Kattovalaisinten paikat alkavat hahmottua.
Kattovalaisimille jouduttiin tekemään hieman aukkoa.
Kattovalaisimille jouduttiin tekemään hieman aukkoa.
Kattovalaisimille tehtiin kotelot.
Kattovalaisimille tehtiin kotelot.
Seinät saavat viimein pintaa.
Seinät saavat viimein pintaa.

Valaisimien suojavaatimusten tulee täyttyä, mutta sen lisäksi SPU-levyä täytyy jäädä vielä tarpeeksi eristykseen. Valaisimet vaativat 12,5 senttiä ilmaa ympärilleen. Ratkaisimme asian kaivertamalla 15 senttiseen SPU-levyyn noin muutaman sentin kolon valojen kohdalle, jolloin rajat täyttyvät. Valaisimet eivät toki ole suoraan eristeessä, vaan niiden väliin tuli vielä levynpalaset, ettei SPU pääse varmasti kuumenemaan.

Valaisimien jälkeen oli vuorossa olohuoneen yläosan seinien peittäminen, jotta pääsemme viimein tekemään valmista pintaa. Siihen käytettiin hieman paikasta riippuen sekä 6 mm että 12 mm Gyproc-levyä.

SPU-levyt saumattiin vielä alumiiniteipillä.
SPU-levyt saumattiin vielä alumiiniteipillä.
Laserilla varmistettiin valaisimien paikat 5,5 metrin kattokorkeuteen.
Laserilla varmistettiin valaisimien paikat 5,5 metrin kattokorkeuteen.
Gyprockia seiniin.
Gyprockia seiniin.
Olohuoneen ikkunan päällinen seinä saa pintaa.
Olohuoneen ikkunan päällinen seinä saa pintaa.
Koolausta päälle.
Koolausta päälle.

Olohuoneen ikkunoille kyytiä – tilalle 2000-luvun lasiseinä



Tänään koitti pitkään odotettu päivä, kun Metallityö Välimäki toimitti sovitun aikataulun mukaisesti Purson alumiiniprofiilista mittatilauksena valmistetun uuden olohuoneen ikkunan, ja lisäksi myös kaksi uutta alumiinilasiovea takapihan puoleiselle terassille. Lähes koko edellinen yö työstettiin uudelle ikkunalle aukkoa siten, että talvipakkanen ei pääsisi liikaa sisään ja haittaamaan betonin kuivumista. Taloa lämmittävä yhdeksän kilowatin sähkölämmitin on nimittäin kuin heittelisi kympin seteleitä vessanpönttöön.

Tältä näyttivät alkuperäiset ikkunat.
Tältä näyttivät alkuperäiset ikkunat.
Vanhat ikkunat saivat kyytiä.
Vanhat ikkunat saivat kyytiä. Ikkunan yläpuolella näkyy vaaleampana valmiiksi sahattu uuden ikkunan paikka.
Tässä varsinainen näköalaikkuna.
Tässä varsinainen näköalaikkuna.

Jatkoimme hommia taas aamulla kello 06.00, koska olimme luvanneet, että uuden ikkunan aukko olisi täysin valmis Välimäen saattueen saapuessa aamulla kello 07.00. Ensin vanhat ikkunat pois, sitten ikkunoiden alta pois ikkunoiden tukipuut ja se vähä mitä seinästä oli enää jäljellä. Sen jälkeen juuri kuorman ajaessa pihaan oli aika nykäistä alas vanhojen ikkunoiden päällä ollut seinänpalanen, jonka tilanne uusi entistä upeampi ikkuna jatkossa tulisi.

Siinä onnistuttiin hienosti, ja ammattilaiset pääsivät heti viilaamaan ikkunoiden alumiinista kehikkoa paikalleen. Tässä vaiheessa täytyy muistuttaa, että varsinainen peti jäätävän raskaille ikkunoille tehtiin jo kuukausi sitten harkoista ja betonista.

Tässä varsinainen näköalaikkuna.
Tässä varsinainen näköalaikkuna.
Uuden ikkunan Purson alumiinikehykset valmiina.
Uuden ikkunan Purson alumiinikehykset valmiina.
Sieltä ne lasit viimein tulevat.
Sieltä ne lasit viimein tulevat.
Ensimmäistä lasia asennetaan Purson alumiinikehyksiin.
Ensimmäistä lasia asennetaan kehyksiin.

Alunperin toivoin, että olisimme saaneet olohuoneeseen 3,5 metriä korkeat ikkunat, mutta seinässä ollut kantava liimapuupalkki vesitti suunnitelman. Toisaalta osin juuri sen ansiosta ikkunaseinästä saatiin vahvistamalla erittäin kantava ja koko projekti onnistui. Suurimpaan mahdolliseen aukkoon tilatulla nyt ikkunalla on korkeutta 275 senttiä ja leveyttä 460 senttiä. Eiköhän se riitä jotenkuten avaamaan maisemaa olohuoneesta takapihalle.

Varsinainen asennusoperaatio onnistui ammattilaisilta hyvin, eikä siinä ollut mitään kysyttävää. Mitä nyt kerran yksi ikkunaruuduista taisi hieman kolhaista jotain metallitukea, mutta ainakaan suuria vahinkoja ei päässyt syntymään. Parin tunnin kuluttua oli maaginen tunne, kun olohuoneesta tuli kuukausien jälkeen taas tiivistä hiljaista tilaa. Samalla jokapäiväinen sähkölasku puolittui kertaheitolla.

Asennuksessa saatiin olla tarkkana, ettei tule kalliita virheitä.
Asennuksessa saatiin olla tarkkana, ettei tule kalliita virheitä.
Olohuoneesta tulossa viimein tiivis.
Olohuoneesta tulossa viimein tiivis.
Uudet ikkunat valmiit!
Uudet ikkunat valmiit!