Olohuoneen uuden ikkunan ja parvekkeen ovien asentamisen jälkeen talon pihanpuoleinen julkisivu alkaa näyttää melko lailla halutulta, joskin talon rappaus tai maalaus on vielä edessä. Ehkä ensi vuonna. Nyt vuorossa oli pintojen jatkaminen ympäri taloa. Olohuoneen katossa valaisinten paikat olivat valmiit, joten nyt vuorossa oli koolaus kattopaneelia varten. Paneelin jako on 300 mm, jotta jokainen 1800 x 300 mm kattopaneeli menee iisisti. Katsotaan kuitenkin varsinaista paneelin asennusta sitten myöhemmin.
Talon ”räjäytetty” alakerta on rakennettu vuonna 1968, jolloin sisäovien koko on ollut hieman toista kuin nykyisin. Valtaosa alakerran seinistä kaadettiin ja rakennettiin uusiksi, jolloin myös oviaukot saatiin tehtyä nykystandardien mukaiseksi. Kolme sisäovea sijaitsi kuitenkin pystyyn jääneissä seinissä, ja niiden kokoa jouduttiin hieman säätämään. Oven leveyden ja korkeuden kasvattamista ei helpottanut ovien päälle betonista ja valettu raudoitettu betonimöhkäle, mutta raakaa voimaa sekin onneksi tottelee. Tosin piikkauskoneen ja pölyvuoren kanssa ja puuhan vastatessa vuoden salikorttia.
Osasta pystyyn jääneistä seinistä leikeltiin palasia pois sieltä täältä hienosäätönä, mutta yhtä lailla vanhoja seiniä myös laajennettiin tasapainoisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Entinen tilkkutäkki-seinäviidakko saa luvan muuttua 2000-luvun tyyliseksi selkeäksi ja yksinkertaisen symmetriseksi. Olohuoneen katon valaisinten pohjaksi tarvitaan 125 mm ilmatilaa, joka onnistui hyvin edellisissä postauksissa nähdyillä levyrakennelmilla. Toisessa osassa kattoa valaisinten päälle laitettiin melko suuria metallikupuja, joilla varoetäisyydet saatiin riittäviksi. Ja ylikin. Sitten vuorossa oli tietenkin myös Gyproc-seinien pakkelointia.
