Laattalattian epoksisaumauksen jälkeen tilanne oli viimein valmis keittiön asentamiseen. Keittiötoimittajan puolelta urakan tuli tekemään virolainen nuori mies. Suomalaisista poiketen hän otti homman ihan oikeana urakkana ja paahtoi menemään kaksi päivää aamuseitsemästä iltakymmeneen, kunnes valmista tuli.
Pohjatyöt sähköineen, vesineen ja viemäreineen näyttivät olevan kunnossa, sillä ainakaan asentaja ei niistä juuri huomauttanut. Alunperin meidän oli määrä porata liesituulettimelle seinään kokonaan uusi poistoputki, mutta siitä suunnitelmasta luovuttiin, kun vaihdoimme liesituulettimen aktiivihiileen. Muuten mitään liikkuvia osia ei keittiössä enää ollut.
Asennus sujui hyvin ja paketti saatiin kasaan siis kahdessa pitkässä päivässä. Myöhemmin tosin selvisi, että mikroaaltouunin etukehikko oli porattu kiinni väärin ja se jouduttiin vaihtamaan kokonaan takuun puitteissa. Reklamaation käsittely sujui kuitenkin hyvin. Välitilan taustalevyt päätettiin tilata myöhemmin Bauhausista mittojen mukaan, joten niitä ei vielä näissä kuvissa nähdä.
Välitilan sähköpistokkeiksi tulee myöhemmin ylänurkkaan asennettavat Lapetekin pistorasiat. Myös viinikaapille varattu tila näkyy vielä tyhjänä vasemmassa reunassa, sillä haluamaamme valkoista Festivon viinikaappia ei ollut juuri saatavilla.
Edellisessä postauksessa nähtiin miten Aitokiven Super White -laattalattia syntyi Sementtityöt Franssilan (sittemmin Franssila Kylpyhuoneet Oy) taidokkaissa käsissä olohuoneeseen, keittiöön, eteiseen ja käytävälle. Nyt vuorossa oli laattalattian saumaus, joka suoritettiin poikkeuksellisesti epoksimassalla.
Miksi epoksilla? Tulimme siihen tulokseen, että vitivalkoiseen laattalattiaan sopii vain vitivalkoinen sauma. Tavalliset saumalaastit tapaavat yleensä tummua ajan kanssa, emmekä halua tummia raitoja valkoisten laattojen väleihin. Suurin syy oli kuitenkin se, että esimerkiksi lattialle läikkynyt punaviini imeytyy tavalliseen saumaan sisään ikuisiksi ajoiksi aivan liian helposti. Epoksiin taas ei pitäisi imeytyä oikein tehtynä oikein mikään.
Epoksisauman tekeminen vaatii tekijältä moninkertaisesti työtä verrattuna tavalliseen saumaan. Sauma-aineeseen sekoitetaan kahta eri ainesta – muovia ja kovetinta – ja ne täytyy levittää todella nopeasti sekoittamisen jälkeen. Lisäksi jäljet täytyy pyyhkiä äärimmäisen huolellisesti pois heti levittämisen jälkeen, sillä muussa tapauksessa lattiaan jää epoksitöhryjä käytännössä ikuisiksi ajoiksi. Tällaisista tapauksista on useita esimerkkejä.
Epoksisaumaa tehtäessä työvaiheita on merkittävästi enemmän kuin tavallisen sauman tekemisessä, joten työ vaatii vähintään kahden miehen kokoaikaisen työpanoksen, että se tulee tehtyä huolellisesti ja kunnolla. Tuoreeltaan saumat voivat alkaa kerätä itseensä remonttikohteessa likaa ja sahanpurua, koska pinta on vielä epätasainen. Pienellä metalliharjalla suoritettavassa viimeistelyssä sauma tasoitetaan nopeasti ja kätevästi. Sen jälkeen saumat pysyvät puhtaina, tasaisina ja kirkkaan valkoisina.
Nyt oli vuorossa todella pitkään ja hartaasti odotettu hetki, jolloin olohuoneeseen, keittiöön ja käytävään saadaan Aitokiven maineikas italialainen Super White -laattalattia. PHS-Betonilattiat oli tehnyt hyvää jälkeä hoitamalla betonilattian ensiluokkaisen tasaiseksi, jolloin laatoittajaksi pitkän selvitystyön jälkeen valitsemani Sementtityöt Franssila (sittemmin Franssila Kylpyhuoneet Oy) pääsi tekemään laattalattiaa ilman erillistä lattian tasoitusta.
Kirkaanvalkoisten kiiltävien laattojen koko oli 60 x 60 senttiä, joten ne eivät anna periksi millinkään heitoille mihinkään suuntaan. Niiden asentaminen oli siis poikkeuksellisen tarkkaa puuhaa. Ensin siivosin ja imuroin lattian itse tavallisella imurilla, mutta silti Franssila imuroi lattian vielä varmuuden vuoksi teollisuusimurillaan. Ja hyvä niin.
Sen jälkeen Sementtityöt Franssila pääsikin jo levittämään primeriä lattiaan ja varsinainen laatoitustyö sai alkaa. Laatat aseteltiin millintarkasti samaan tasoon kiiloilla, sillä muilla työtavoilla laattoihin tulee lähes väistämättä jonkinlaisia pieniä heittoja. Koska laatoista täytyy jatkossa voida peilata ulkona olevia puita, niin tulos ei ole täydellinen, elleivät laatat ole aivan samassa tasossa.
Seuraavalla kerralla vuorossa on lisää poikkeuksellisia haasteita, sillä laattalattiaa ei saumata tavallisella saumalaastilla. Halusin, että lattialle kaatuneesta punaviinilasista tai muusta erityisen värjäävästä tuotteesta ei saa jäädä jälkiä saumaan, joten saumalaastin sijaan saumaus tehdään valkoisella epoksilla. Siinä on monta monimutkaista työvaihetta, että homma saadaan tehtyä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Palataan siihen kuitenkin seuraavassa kirjoituksessa.
Remontin purkuvaihe alkaa olla hiljalleen loppusuoralla ainakin jos mukaan ei lasketa olohuonetta ja sen muutoksia. Purimme kaikki seinät noin kolmasosasta taloa, ja nyt oli aika rakentaa ne uudelleen – parempiin paikkoihin. Jo aiemmin keskeltä taloa poistettiin typerässä paikassa ollut wc-tila sekä postimerkin kokoiset sauna ja kylpyhuone. Samalla vessa liitettiin osaksi käytävää, jonka uuteen peräseinään puhkaistiin uusi reikä, josta tulee kulku harrastehuoneeseen talon perälle.
Edellisessä päivityksessä kundit pääsivät rakentamaan uusia seiniä ja täyttämään vanhojen ovien aukkoja. Harkkoja kului jonkin verran, mutta nyt talon huonejärjestys saatiin päivitettyä 1960-luvun postimerkkihuoneista selkeästi 2000-luvulle. Samalla yksittäisten huoneiden koko suureni, kun sillisalaatti saatiin selkiytettyä. Sauna ja kylpyhuone suurenivat nyt jonkin verran, koska niille voitiin käyttää aiemmin vesimittareille sekä vesiputkille ja viemäreille varattu tila kokonaisuudessaan. Kaikki vesihommat siirrettiin jo ennen betonivalua lattian alle, kun taloon putki- ja sähköremontti. Saunan ja kylpyhuoneen viereen rakennettiin nyt niin ikään aiempaa suurempi kodinhoitohuone. Samalla huoneen oviaukkoa siirrettiin, jotta kaapistot saadaan hyödyntämään paremmin uutta huonetilaa peittämättä kuitenkaan ikkunasta avautuvaa järvimaisemaa.
Samaan syssyyn työmiehet ottivat käsittelyyn myös tulevan keittiön ikkunan, jonka muotoa täytyi hieman muuttaa. Aikaisempi neliömäinen perusikkuna muutettiin kaksi metriä korkeaksi ja metrin levyiseksi pystyikkunaksi, joka tilattiin Pihlalta. Samanlainen ikkuna vaihdetaan joskus myöhemmin myös harrastehuoneeseen. Ensin tulevan keittiön ikkuna irrotettiin ja kannettiin ulos. Sen jälkeen työmiehet sahasivat ikkunalle suuremman tilan pystyyn ja muurasivat ylimääräiset leveydet pois. Ikkunan varsinainen pinta-ala säilyi melko samana, mutta uudistuksen myötä molemmin puolin keittiötä saadaan nyt standardit kaapistot.
Edellisessä päivityksessä nähty sotatanner on saatu parissa päivässä siivottua, ja näky työmaalla on samalla muuttunut merkittävästi. Neljän seinän kaataminen samalla kertaa toi konkreettisesti esiin tulevan maalimme, eli tilat joihin tässä urakassa pyritään. Lopputulos on piirrustusten lisäksi nähtävissä vain omassa päässä, mutta hiljalleen se alkaa hahmottua myös paikan päällä. Nyt valtavat tiilimurskaröykkiöt on saatu pois, joten talon peräosassa oleva tila on uusien seinien rakentamiseen saakka muutamaa kantavaa pylvästä lukuunottamatta lähes yhtenäistä.
Näkyvissä on nyt lattiarakenteen alempi betonilaatta, jonka päälle tulevat lähipäivinä uudet viemärit jat vesiputket sekä uudet sähköt ja esimerkiksi antennit ja nettikaapelit. Niiden päälle ja ympärille tulee eristys kahdesta FinnFoam-kerroksesta, joiden päälle tulee puolestaan ensin lattialämmityksen putkitus ja sitten kaiken päälle paikasta riippuen noin 8 – 15 sentin betonivalu. Sitä ennen on kuitenkin paljon tehtävää.
Talon pohjapiirrustus oli vuosikymmenten varrella tehtyjen lukuisten muutosten myötä mennyt todelliseksi tilkkutäkiksi, joten päätimme jo ensimmäisellä asuntonäytöllä korjata tilanteen, mikäli ostaisimme kohteen. Niin sitten kävi, ja nyt hahmotelmamme alkaa näkyä myös paikalla. Täytyy tässä vaiheessa todeta, että suunnitelmamme oli ainoa järkevä ja toimiva vaihtoehto tähän taloon. Itse asiassa melkoisen täydellinen ratkaisu. Seinien kaatamisen, yhden kokonaisen vessan poistamisen sekä yhden oviaukolla puhkaistun seinän jälkeen talo alkaa nyt näyttää siltä, että tällaiseksi huonejärjestys olisi pitänyt rakentaa alunperinkin. Suuren olohuoneen lisäksi taloa hallitsee lähes koko talon läpi kulkeva käytävä, joka pääsee uuden oven myötä aivan uudella tavalla oikeuksiinsa. Alla siitä hieman esimakua kuvina.
Ennen seinien kaatamista ja alueen tyhjentämistä sähkötyöt sekä putkityöt on saatu jo pitkälle talon toisessa päädyssä, mutta nyt niitä päästään tekemään myös kosteiden tilojen päädyssä. Uudet seinät rakennetaan vasta uuden betonilattian päälle. Seinien kohdalle tehdään betonivalua varten lautaeristyksiä, koska eri huoneisiin tulee erilaisia korkoja viemäreiden ja lattiakaivojen kaatojen takia. Näiden lautaviritysten kohdalle tulee jatkossa uudet kiviseinät. Niistä kuitenkin lisää, kun homma on ajankohtaista.
Olohuone ja keittiö tulevat jatkossa siis samaan avotilaan, jossa päästiin tekemään viemäreitä, vesijohtoja ja sähköjä jo muutama päivä sitten. Olohuoneesta tulee kaksikerroksinen, ja sen kattoa on ehditty jo hieman valmistella tulevaan purkamiseen. Rakennesuunnittelijan näkemys muutoksesta on kuitenkin jo viikkokausia myöhässä alkuperäisestä aikataulusta, eikä homma pääse kunnolla alkamaan ilman hänen papereitaan. Toivottavasti homma saadaan kuosiin ilman lisäviivytyksiä.
Kierreportaiden paikka on takan vasemmalla puolella, ja sen osalta projektin pitäisi – ainakin alkuperäisten piirustusten mukaan – olla helppo homma. Kantavia rakenteita ei pitäisi olla esteenä, sillä vuoden 2009 piirrustuksissa oli varattu paikka portaille lähes samaan paikkaan. Nyt täytyy koputtaa puuta, että noita piirustuksia on myös noudatettu. Se ei tässä talossa tosin ole ihan kirkossa kuulutettu. Alla olevissa kuvissa nähdään kierreportaita varten rakennettu betonikakku.
Timanttiporaus ja timanttisahaus käynnistivät tänään suuren pintaremontin ehkä näyttävimmän jakson, sillä nyt betoni ja tiiliseinä saivat toden teolla kyytiä. Teemme taloon täyden putkiremontin viemäreineen ja käyttövesineen, joten samalla talosta ulos ja sisään menevien putkien paikkakin täytyi järkeistää. Tähän saakka putket ovat menneet 45 vuoden ajan ulos liittymästä katsottuna aivan väärältä puolelta taloa. Nyt tilanne korjataan, ja siksi timanttimies saapui aseineen paikalle.
Ensin porattiin neljää massiivista reikää talon makuuhuoneesta sokkelin läpi maan sisään. Se olikin näyttävä työvaihe, mutta meni lopulta yllättävän nopeasti. Ammattilainen osasi asiansa, ja tuloksena oli neljä siistiä reikää sen sijaan, että olisimme itse hajottaneet puoli taloa reikiä väkertäessämme. Samalla saimme hyvät näytepalat sokkelin sisältä. Betonin ja styroksin perusteella sokkeli näyttää olevan hyvässä kunnossa, eikä mitään kosteuteen viittaavaa näkynyt. Tulipahan sekin nyt tarkastettua.
Joku voi ihmetellä, että miksi isoja reikiä on neljä. Yksi niistä tulee viemärille ja toinen käyttövedelle. Kaksi muuta valjastetaan jo tässä vaiheessa maalämmön käyttöön, sillä siihen on tarkoitus siirtyä lähitulevaisuudessa. Kun nyt tehdään täysremontti, niin helpointa on samalla tehdä maalämmölle reiät sokkeliin ja asentaa myös putket valmiiksi pihalta sokkelin ja lattian kautta tekniseen tilaan. Tällaisella operaatiolla säästyy rahaa, työtä ja sotkua, kun maalämpöön jossain vaiheessa siirrytään.
Timanttimies ei toki päässyt helpolla, kun oli kerran työmaalle saapunut. Reikien lisäksi hän nimittäin pääsi leikkaamaan meille seiniä hieman keskimääräistä enemmän. Vanhojen tiiliseinien kaatamisessa on oivallisena apuna se, että timanttileikkaaja voi tehdä hyvinkin tarkkaa työtä reunojen kanssa. Meiltä kaatuu lähipäivinä alakerrasta neljä kokonaista seinää ja yhteen pystyyn jääneeseen tehtiin kokonaan uusi oviaukko. Seinien ja uuden oven kanssa homma sujui todella tyylikkäästi, kun ensin piirrettiin halutut rajat ja sen jälkeen timanttilaikka alkoi laulaa.
Operaation jälkeen uusi ovi näyttää siltä, että se olisi ollut siinä aina. Kuva uudesta oviaukosta nähdään seuraavassa blogikirjoituksessa. Tiiliseinä sai toki kyytiä muuallakin talossa, mutta lähinnä vain uusien viemärien ja vesiputkien läpivientien osalta. Niissä aukoissa oli tilaa vaikka muille jakaa.
Ulkona meno jatkui, kun kaivanto oli odottanut jo muutaman päivän uusia tuulia. Sulamisvesien täyttämä kaivanto saatiin nopeasti tyhjäksi uppopumpulla, ja kunnan miehet pääsivät töihin vaihtamaan talon vesi- ja viemäriliittymät uusiin 2000-luvun malleihin. Putkiremontin ulko-osuus alkaa hiljalleen olla valmiina.
Remontin purkuvaihe on loppusuoralla, joten on aika ryhtyä pohtimaan sisäpintoja, eli tapetteja, laattoja ja muita pintoja. Löysimme Cole & Son -tapettimerkin New Contemporary Two WOODS -mallin ystävän Facebook-kuvasta ja päätimme käyttää sitä keittiön seinäkaistaleeseen ja välitilaan. Kätevimmin ja edullisimmin tuotteen olisi saanut ostettua verkosta, mutta halu tukea paikallista yrittäjyyttä ja käyttää perinteisiä kivijalkaliikkeitä vei voiton.
Selvitimme, että Tampereella Cole & Sonin tapetteja myy Värisilmä-ketjun Väritupa, joka liike sijaitsee Sarankulmassa lähes Pirkkalan rajamailla. Niinpä auto alle, vaimo ja lapsi kyytiin ja nokka kohti Sarankulmaa. Väritupa löytyi pienen hakemisen jälkeen, ja perillä liikkeessä löytyi myös Cole & Sonin oikea Woods-tapetti ja vieläpä oikeassa värissä. Harmi vaan, ettei sitä ollut yhtään rullaa liikkeen varastossa.
Keski-iän jo kauan sitten ylittänyt miesmyyjä kertoi meille, että tapettirulla – yksi 10 metrin rulla riittää tarpeisiimme – täytyy tilata liikkeeseen. Siinä ei ollut mitään erikoista, sillä tätä tapettia varmasti menee varmasti hyvin vähän ja monia muitakin tuotteita joudutaan koko ajan tilailemaan päävarastosta tai maahantuojalta liikkeisiin. Lain mukaan tuotteen hinta täytyy olla asiakkaan löydettävissä tuotteen yhteydessä, mutta ilmeisesti Väritupa ei ollut tietoinen asiasta. Hintatietoja ei nimittäin ollut missään näkyvillä. Niinpä päätin kysyä rullan hintaa myyjältä, ja odotin nettihakujen perusteella noin 90 euron summaa. Myyjä kertoi hinnaksi 86 euroa, mikä osui hienosti hintahaarukkaan. Varsinainen hämmennys syntyi kuitenkin tarinan seuraavasta juonenkäänteestä.
Myyjä nimittäin kertoi, että tuotteen lopullinen hinta selviää vasta kun sen toimituskulut selviävät tuotteen saavuttua liikkeeseen. Hämmästykseni oli melkoinen, koska myyjä oli hetkeä aiemmin kertonut minulle hinnaksi 86 euroa rullalta. Hän kuitenkin jatkoi tarkentaen edellistä ”Vielä ei voi tietää paljonko loppusummaksi tulee, kun ei tiedetä löytyykö tätä Helsingistä vain pitääkö tilata Englannnista. Hintaan tulee päälle toimituskulut Helsingistä tai Englannista”. Mitä ihmettä?
Myyntihinta (Kuluttajavirasto.fi)
Myyntihinta on se hinta, jonka asiakas tavarasta tai palvelusta maksaa. Se on kokonaishinta, joka sisältää kaikki verot ja maksut, kuten arvonlisäveron ja tuotteesta perittävät pantit. Hintaa ei voi ilmoittaa osina niin, että asiakkaan pitää itse laskea yhteen lopullinen myyntihinta. Markkinatuomioistuimen päätöksen 2001:011 mukaan myyntihintana ei voi pitää kahdesta tai useammasta eri hinnan osatekijästä muodostuvaa laskutoimitusta. Sillä ei ole merkitystä, kuinka helppo tai vaikea asiakkaan laskettavaksi jäävä laskutoimitus on.
Myyjä kertoi silmääkään räpäyttämättä, että hän ei osaa sanoa myymälässään myytävän tuotteen hintaa, koska se riippuu siitä tuleeko materiaali liikkeeseen varastosta Suomesta vai Englannista. Värisilmän Väritupa panee siis asiakkaansa maksamaan myymänsä tuotteen toimituskulut varastosta liikkeeseensä, vaikka summasta ei ole etukäteen mitään tietoa. Kysyin varmuuden vuoksi vielä kerran myyjältä, että paljonko toimituskulut tulevat olemaan, ja hän vastasi ”Tässä vaiheessa ei voi tietää.” Tapettirullan hinnan päälle voisi myyjän mukaan tulla lisähintaa mitä tahansa riippuen siitä tuleeko tapettirulla myymälään normaalin kuorman mukana Helsingistä vai yksityissuihkarilla Englannista. Näiden tietojen pohjalta minun olisi pitänyt jättää liikkeeseen tilaus sisään.
Kuluttajavirasto.fi
Kaupankäynnissä selkeät hintatiedot ovat sekä kuluttajien että yritysten etu. Ne edistävät kilpailua helpottamalla kuluttajien mahdollisuuksia vertailla hintoja. Markkinoinnissa pitää kertoa kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta tärkeät tiedot. Hintatietojen täytyy pitää paikkansa. Hintatiedot eivät saa olla harhaanjohtavia.
En ole koskaan aiemmin törmännyt tilanteeseen, jossa asiakas joutuisi maksamaan ostamansa tuotteen ennalta määräämättömän suuruiset toimituskulut valmistajalta tai maahantuojalta myymälään. Käsitykseni mukaan vähittäiskaupan tulee itse vastata siitä, että se hoitaa tuotteen myymälään myytäväksi. Myymälästä asiakkaan kotiin hoidettavissa tavarantoimituksissa tilanne on täysin toinen. Tässä vaiheessa ostotapahtumamme Värituvassa tietenkin keskeytyi, sillä kuka hullu lähtisi ostamaan mitään tuotetta tietämättä etukäteen mitä tuote tulee lopulta maksamaan? Käytin tähän tuloksettomaan ostostapahtumaan tunnin arvokasta aikaani ja autoilin perheen kanssa Tampereen keskustasta Pirkkalan rajamaille sateessa kannattaakseni perinteistä kivijalkamyymälää. Viimeistä kertaa tosin tätä myymälää.
Värisilmä kertoo verkkosivuillaan, että ”Cole & Son -mallistoja myyvät valikoidut Värisilmä-liikkeet ympäri Suomen”. Olisi mielenkiintoista tietää onko myyntitapa sama myös muissa valikoiduissa liikkeissä, eli onko Värisilmässä yleisenä toimintatapana panna asiakas maksamaan rahti varastosta myymälään – oli tuote sitten varastossa Helsingissä tai Englannissa. Värisilmällä olisi nyt ryhtiliikkeen paikka, mikäli se aikoo jatkossa taistella myös tällä alalla erittäin nopeasti kasvavaa nettikauppaa vastaan. Tällainen 80-luvulta periytyvä asiakaspalvelu on omiaan kiihdyttämään sisustustuotteiden nettikauppaa.