Laattalattian epoksisaumauksen jälkeen tilanne oli viimein valmis keittiön asentamiseen. Keittiötoimittajan puolelta urakan tuli tekemään virolainen nuori mies. Suomalaisista poiketen hän otti homman ihan oikeana urakkana ja paahtoi menemään kaksi päivää aamuseitsemästä iltakymmeneen, kunnes valmista tuli.
Keittiö ennen asennusta.Keittiö ennen asennusta.Keittiöasentaja urakkansa alkuvaiheessa.
Pohjatyöt sähköineen, vesineen ja viemäreineen näyttivät olevan kunnossa, sillä ainakaan asentaja ei niistä juuri huomauttanut. Alunperin meidän oli määrä porata liesituulettimelle seinään kokonaan uusi poistoputki, mutta siitä suunnitelmasta luovuttiin, kun vaihdoimme liesituulettimen aktiivihiileen. Muuten mitään liikkuvia osia ei keittiössä enää ollut.
Asennus sujui hyvin ja paketti saatiin kasaan siis kahdessa pitkässä päivässä. Myöhemmin tosin selvisi, että mikroaaltouunin etukehikko oli porattu kiinni väärin ja se jouduttiin vaihtamaan kokonaan takuun puitteissa. Reklamaation käsittely sujui kuitenkin hyvin. Välitilan taustalevyt päätettiin tilata myöhemmin Bauhausista mittojen mukaan, joten niitä ei vielä näissä kuvissa nähdä.
Välitilan sähköpistokkeiksi tulee myöhemmin ylänurkkaan asennettavat Lapetekin pistorasiat. Myös viinikaapille varattu tila näkyy vielä tyhjänä vasemmassa reunassa, sillä haluamaamme valkoista Festivon viinikaappia ei ollut juuri saatavilla.
Keittiö lähes valmiina.Keittiö lähes valmiina. Vasemmasta reunasta puuttuu vielä Festivon viinikaappi ja sen viereen tuleva päätylevy.
Edellisessä postauksessa nähtiin miten Aitokiven Super White -laattalattia syntyi Sementtityöt Franssilan (sittemmin Franssila Kylpyhuoneet Oy) taidokkaissa käsissä olohuoneeseen, keittiöön, eteiseen ja käytävälle. Nyt vuorossa oli laattalattian saumaus, joka suoritettiin poikkeuksellisesti epoksimassalla.
Sementtityö Franssila työssään.Laattalattian epoksisaumauksessa on monia kriittisiä työvaiheita.
Miksi epoksilla? Tulimme siihen tulokseen, että vitivalkoiseen laattalattiaan sopii vain vitivalkoinen sauma. Tavalliset saumalaastit tapaavat yleensä tummua ajan kanssa, emmekä halua tummia raitoja valkoisten laattojen väleihin. Suurin syy oli kuitenkin se, että esimerkiksi lattialle läikkynyt punaviini imeytyy tavalliseen saumaan sisään ikuisiksi ajoiksi aivan liian helposti. Epoksiin taas ei pitäisi imeytyä oikein tehtynä oikein mikään.
Valmista Aitokiven Super White -laattalattiaa juuri saumattuna.Olohuoneen yleisilme muuttui melkoisesti lattian myötä.
Epoksisauman tekeminen vaatii tekijältä moninkertaisesti työtä verrattuna tavalliseen saumaan. Sauma-aineeseen sekoitetaan kahta eri ainesta – muovia ja kovetinta – ja ne täytyy levittää todella nopeasti sekoittamisen jälkeen. Lisäksi jäljet täytyy pyyhkiä äärimmäisen huolellisesti pois heti levittämisen jälkeen, sillä muussa tapauksessa lattiaan jää epoksitöhryjä käytännössä ikuisiksi ajoiksi. Tällaisista tapauksista on useita esimerkkejä.
Epoksisaumaa tehtäessä työvaiheita on merkittävästi enemmän kuin tavallisen sauman tekemisessä, joten työ vaatii vähintään kahden miehen kokoaikaisen työpanoksen, että se tulee tehtyä huolellisesti ja kunnolla. Tuoreeltaan saumat voivat alkaa kerätä itseensä remonttikohteessa likaa ja sahanpurua, koska pinta on vielä epätasainen. Pienellä metalliharjalla suoritettavassa viimeistelyssä sauma tasoitetaan nopeasti ja kätevästi. Sen jälkeen saumat pysyvät puhtaina, tasaisina ja kirkkaan valkoisina.
Ennen metalliharjalla tehtävää viimeistelyä saumat voivat kerätä likaa ja sahanpurua, jotka kuitenkin katoavat viimeistelyssä.Valmista Aitokiven Super White -laattalattiaa juuri saumattuna.
Nyt oli vuorossa todella pitkään ja hartaasti odotettu hetki, jolloin olohuoneeseen, keittiöön ja käytävään saadaan Aitokiven maineikas italialainen Super White -laattalattia. PHS-Betonilattiat oli tehnyt hyvää jälkeä hoitamalla betonilattian ensiluokkaisen tasaiseksi, jolloin laatoittajaksi pitkän selvitystyön jälkeen valitsemani Sementtityöt Franssila (sittemmin Franssila Kylpyhuoneet Oy) pääsi tekemään laattalattiaa ilman erillistä lattian tasoitusta.
Olohuoneen lattia siistiksi ennen laatoitusta.Keittiö ennen laatoitusta.Olohuoneen lattia siistiksi ennen laatoitusta.Betoniin tullut pieniä murtumia kuivumisen myötä.Primeriä betonipintaan juuri ennen laatoitusta.Viimeinkin! Ensimmäinen laatta kohtaa lattian.
Kirkaanvalkoisten kiiltävien laattojen koko oli 60 x 60 senttiä, joten ne eivät anna periksi millinkään heitoille mihinkään suuntaan. Niiden asentaminen oli siis poikkeuksellisen tarkkaa puuhaa. Ensin siivosin ja imuroin lattian itse tavallisella imurilla, mutta silti Franssila imuroi lattian vielä varmuuden vuoksi teollisuusimurillaan. Ja hyvä niin.
Sen jälkeen Sementtityöt Franssila pääsikin jo levittämään primeriä lattiaan ja varsinainen laatoitustyö sai alkaa. Laatat aseteltiin millintarkasti samaan tasoon kiiloilla, sillä muilla työtavoilla laattoihin tulee lähes väistämättä jonkinlaisia pieniä heittoja. Koska laatoista täytyy jatkossa voida peilata ulkona olevia puita, niin tulos ei ole täydellinen, elleivät laatat ole aivan samassa tasossa.
Laatoista täytyy voida peilata maisemaa ulkoa.Mömmöä lattiassa odottamassa laattaa päälleen.Laatat ladottuna kuivumassa. Ihan hyvin peilaa maisemaa.Sementtityöt Franssila työssään.Aitokiven italialainen Super White oli meidän laattavalintamme.Sementtityöt Franssila työssään.Fiilis olohuoneessa ja keittiössä muuttui melkoisesti laattojen myötä.
Seuraavalla kerralla vuorossa on lisää poikkeuksellisia haasteita, sillä laattalattiaa ei saumata tavallisella saumalaastilla. Halusin, että lattialle kaatuneesta punaviinilasista tai muusta erityisen värjäävästä tuotteesta ei saa jäädä jälkiä saumaan, joten saumalaastin sijaan saumaus tehdään valkoisella epoksilla. Siinä on monta monimutkaista työvaihetta, että homma saadaan tehtyä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Palataan siihen kuitenkin seuraavassa kirjoituksessa.
Remontti on viimein edennyt siihen pisteeseen, että olohuoneesta on saatu yksikerroksisen sijaan kaksikerroksinen ja että kerrosten väliin jäänyt aukko saatiin peitettyä kutakuinkin tasaisen näköiseksi. Haasteena oli lähinnä se, että alakerran on kiviseinä ja yläkerrassa rakenne on puuta. Weberin LR+ -tasoitetta meni seinään säkkikaupalla, mutta lopulta Del Monte -mies sanoi kyllä, ja voitiin edetä maalipinnan tekemiseen.
Ensin alle pari kerrosta remonttivalkoista ja sen päälle sitten kolme kerrosta tummanharmaata. Suurella tummanharmaalla seinällä saadaan muuten täysvalkoiseen keittiöön ja olohuoneeseen hieman twistiä. Oman haasteensa maalaukseen toi se, että yläkerran osuus oli jo maalattu viikkokausia aiemmin, eli ennen kuin kerrosten väliset niskat poistettiin.
Nyt oli siis tarkoitus saada kahdesta eri kerran maalipinnasta mahdollisimman yhteinäinen, minkä takia harmaata maalattiin seinään kolmeen kertaan. Tulos oli lopulta ihan siedettävä, eikä epätasaisuuksia huomaa kovin hyvin ellei tiedä mistä kohdasta niitä täytyisi hakea.
Olohuoneen seinän maalausta.Olohuoneen ja keittiön seinän maalausta.Olohuoneen seinä valmiina.
Nyt on jälleen yksi virstanpylväs saavutettu, kun yksikerroksisesta olohuoneesta ja sen päällä sijainneesta toisen kerroksen makuuhuoneesta on viimein tullut kaksikerroksinen 5,5 metriä korkea avoin yhtenäinen tila. Kerrosten välissä olevat niskapuut saatiin nyt viimein poistettua, kun ammattilaiset saivat sitä ennen tehtyä rakenteelliset uudistukset ja sisällä olohuoneen katto ja seinät saatiin niin ikään valmiiksi. Rakenteiden uudistamisesta voit lukea lisää tästä.
Muutos aikaisemmasta on melkoinen, ja uudisrakentamiseen verrattuna lisähaastetta tuovat sisäpuolella kaksi täysin eri rakennustapaa ja rakennusmateriaalia. Alakerta on nimittäin rakennettu tiilestä vuonna 1968 ja yläkerta puusta vuonna 2009. Näiden kahden yhteensovittaminen yhtenäiseksi saumattomaksi kokonaisuudeksi ei ole ihan helpommasta päästä, mutta hyvällä suunnittelulla siinä olisi kuitenkin tarkoitus onnistua.
Tulevina vuosina kahden eri materiaalin erilainen eläminen voi tosin tehdä näkyvää jälkeä olohuoneen seinäpintaan. Siihen olemme kuitenkin jo varautuneet, sillä maalipinnan mahdollinen halkeama tullaan peittämään tyylikkään modernilla peitelistalla, jossa on ylöspäin suunnattu epäsuora LED-valo. Tulos on joka tapauksessa sellainen, että talon edelliset asukkaat eivät tunnista olohuonetta enää samaksi – ainakaan sisältä käsin.
Kahden aikakauden väliin levypintaa.Olohuoneen alakerran tiiliseinä tasaiseksi.
Kahden kerroksen väli peitetään nyt seinissä levyillä, minkä jälkeen seuraa melkoisen työläs tasoitusurakka. Seinät eivät ole tietenkään aivan samoilla kohdilla, joten tyylikkään lopputuloksen saavuttamiseksi tasoitetta ja levyä kuluu melko reippaasti. Tarkoituksena olisi saada toteutettua alhaalta ylös asti 5,5 metriä jatkuva suora pinta uudisrakennusten tapaan. Saa nähdä miten käy. Olohuoneen kanssa samaan aikaan tasoitetaan myös eteisen seiniä, joissa tehtiin aiemmin hieman muutoksia. Osa seinistä pienennettiin ja osaa suurennettiin, että tulos olisi haluttu. Tasoitteita kuluu siis rekkakaupalla, ja välillä niiden levittäminen johtaa myös pieniin haavereihin.
Eteisessä tuunataan seinien ja oviaukkojen kokoa.Tasotteen levittäminen voi olla yllättävän vaarallista.
Kerroin pari viikkoa sitten kuinka Rototecin maalämpökaivo saatiin valmiiksi uskomattoman nopealla aikataululla. Koska homma oli huomattavasti oletettua nopeammin, en ehtinyt tilata edes putkimiestä hoitamaan maalämpökonetta toimintaan. Onneksi tuttujen kautta sain hommiin loistavan putkimiehen, joka saapuikin paikalle jo pari päivää maalämpökaivon poraamisen ja täytön jälkeen. Puolentoista päivän ahkeroinnin jälkeen saavutimme jälleen yhden virstanpylvään, kun saimme taloon lattialämmityksen päälle ensikertaa. Tunne oli todella hieno. Ei enää satojen eurojen laskuja sähkölämmittimistä… Putkimiehen kanssa samaan aikaan kunnan miehet kävivät vaihtamassa meille uuden vesimittarin.
Maalämpölaite painaa non 250 kiloa, joten siirtäminen ahtaasta ovesta ei ollut pikkujuttu.Nibe 1255 -maalämpöpumppu.Kunnan miehet kävivät vaihtamassa uuden vesimittarin.Olohuoneen katto tällä hetkellä.
Suurin yksittäinen urakka remontissa on talon kantavuuksien hoitaminen uudelleen kuntoon, kun kahden kerroksen välistä poistetaan kahden kerroksen välillä oleva lattia/katto. Se on kuitenkin ammattilaisten hommaa, jossa meillä itsellämme on vain katsojan rooli. Omalla kohdalla suurin projekti on seinien hoitaminen priimakuntoon, sillä vuonna 1968 rakennetun tiilitalon seinäpinnat eivät ole purkamisen jälkeen missään kovin priimakunnossa. Varsinkin osassa seiniä oleva kalkkikivihöttö on todella pehmeää ja epätasaista kuin perunapelto. Edessä on siis satoja työtunteja ja pitkiä iltoja, mutta tässä hommassa mieli kuitenkin lepää. Kerrankin.
Seinäpinnat tasataan ensin Weberin MT -märkätilatasoitteella, joka on osoittautunut ensiluokkaiseksi tähän tarkoitukseen. Kun pinnat ovat suhteellisen tasaiset, on vuorossa loppusilaus Weberin LR+ -hienotasoitteella, josta saa seinästä riippuen noin 2-4 tasoituskerran jälkeen hiomalla priimaluokkaa ja maalipintaa vaille valmista. Ympäri taloa löytyy kuitenkin sellaisia perunapeltoja, että siihen mennessä on saatu tehdä melkoinen määrä hommia. Vanha oviaukko kodinhoitohuoneeseen täytettiin ensin Leca-harkoilla ja sitten täytettiin edellä mainituilla aineilla tasaiseksi.
Viimeiset viisi kuukautta ollaan purettu taloa (heitetty kranaatti sisään) ja sen jälkeen purettu olohuoneen katto jo lähes kokonaan pois sekä rakennettu kaksi uutta kantavaa seinää ja asennettu niiden päälle muhkea määrä liimapuupalkkia rakennesuunnitelman mukaisesti. SPU-eritykset ja koolaukset ovat myös takana, joten nyt on viimein aika aloittaa pinnan tekeminen olohuoneessa. Ensimmäiseksi vuorossa ovat kattopaneelit.
Hankimme kattopaneeleiksi Alaska-paneeleita, jotka eristävät hieman lämpöä, mutta ennenkaikkea ääntä. Kiiltävä kivilattia ja suuret ikkunapinnat toimivat kuin äänentoisimina, joten katolta edellytetään mahdollisimman hyvää äänenvaimennusta. Yksi vaihtoehto olisi ollut tehdä katto kokonaan akustolevyistä, mutta se ei ollut tällä kertaa ihan tarkoituksenmukaista. Kevyiden paneelien kiinnitys 30 sentin välein oleviin koolauksiin oli todella helppoa. Ensin alle rakennusliimaa ja sen jälkeen paneeli kiinni sähkökäyttöisellä niittipyssyllä.
Valaisimet olohuoneen kattoon.Olohuoneen yläosan seinää. Tässä näkyvä lattia puretaan myöhemmin pois.
Olohuoneen kattovalaistus lähti hieman lapasesta, sillä kattoon tulee nyt yhteensä 600 wattia halogeenia. 5,5 metrin korkeudelta se riittää varmasti valaisemaan mitkä tahansa iltamat olohuoneessa. Jatkossa lamput tullaan tosin vaihtamaan LED-valaisimiin, mutta halogeeneilla mennään jonkin aikaa. Kattoon tuli nyt 12 kappaletta 50 watin lamppuja, joiden alle tehtiin jo aiemmin ohjeistuksen mukaiset kolot ja eristykset. Valaisinten kiinnitys ja niille reikien tekeminen mattopuukolla kattopaneeliin oli melko yksinkertaista, joskin hikistä hommaa. Mittanauhan kanssa sai olla tarkkana, että valaisimet tulivat sentin-parin sisään suunnitellusta, ja siinä onnistuimme hyvin.
Valaisimille tarvitaan vain sähköjohto, johon tulee matkan varrelle erilliseen rasiaan langattoman ohjauksen vastaanotin. Taloon ei tule lainkaan perinteisiä sähköjohdollisia katkaisimia, sillä kaiken valaistuksen täytyy toimia myös älypuhelimella ja iPadilla. Toki myös katkaisimet tulevat perinteiseen tapaan ovien viereen, mutta langattomina.
Paneelien kanssa samaan aikaan aloitimme VALTAVAN urakan alakerran seinien tasoittamisessa, sillä sitä duunia riittää pitkäksi aikaa. Uudet harkkoseinät saa tehtyä hetkessä valmiiksi, mutta vanhojen epätasaisten aukkojen täyttäminen ja käytävällä nyt olevan ex-vessan seinän perunapeltoseinä tulevat olemaan haasteellisia hommia. Jostain täytyy kuitenkin aloittaa. Seinien suurempi tasoittaminen tehdään Weber MT märkätilan tasoitteella, joka on täydellistä tähän tarkoitukseen. Kun seinät ovat tarpeeksi tasaiset, niin loppusilaus tehdään Weber LR+ -hienotasoitteella. Ne tulevat siis lähikuukausina enemmän kuin tutuiksi.
Seiniä tasoitetaan Weberin MT ja Weberin LR+ -tasoitteilla.Seiniä tasoitetaan Weberin MT ja Weberin LR+ -tasoitteilla.Olohuonen näkyviin jäävä toisen kerroksen iso yläseinä maalausvalmiina.
Talon aikaisempi lämmitysmuoto oli öljy, joten täysremontin myötä on aika siirtyä huomattavasti edullisempaan maalämpöön. Öljypoltin oli purettu jo viikkokausia sitten, joten meillä taloa lämmitti keskitalven pakkasilla ainoastaan yksi 9 kilowatin sähkölämmitin. Kilpailutin useita eri toimijoita, ja hintahaitari oli valtava. Lopulta maalämpökaivon saapui poraamaan Rototec, jonka palvelu ansaitsee erityiskiitoksen. Yleensä rakennusalalla mikään ei tapahdu nopeasti, joten olin laskenut, että tilauksesta noin 3 – 4 viikon päästä reikä olisi porattu ja maalämpöpumppu valmis asennettavaksi. Sain kuitenkin huomata olleeni väärässä.
Täytin vaadittavat lomakkeet karttoineen ja esitin suunnitelman myös naapureille. Maanantaina menin Lempäälän kunnan rakennuspuolelle, jossa jätin hakemuksen ja kerroin lämmittäväni 230 neliön omakotitaloa yhdellä massiivisella sähköpuhaltimella. Lempäälän väki ansaitsee valtavan hatunnoston, koska jo keskiviikkona minulle soitettiin, että porauslupa on myönnetty. Hakemus oli ilmeisesti käsitelty nopeutettuna. Soitin Rototecin työjärjestelijälle heti keskiviikkona ja tiedustelin koska maalämpökaivo ehdittäisiin poraamaan. Sieltä kerrottiin, että arviolta kahden viikon kuluttua tullaan ensin poraamaan maalämpökaivo, jonka täyttöryhmä tulisi sitten viikon sisällä porauksen valmistuttua. Jäin odottelemaan soittoa, koska pari viikkoa kuulosti ihan sopivalta ajalta.
Paikka maalämpökaivolle betonirenkaineen, kansineen ja tekniseen tilaan vedettyine maalämpöputkineen tehtiin jo viemäri- ja putkiremontin yhteydessä.Rototec maalämpöä porataan
Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun jo kahden päivän päästä perjantaina minulle soitettiin kello 14.30. Rototecin poraaja kertoi tuovansa laitteen pihaan jo samana iltana. Olin paikalla kello 19.00, kun poraaja saapui. Kello oli kuitenkin niin vähän, että poraaja päätti hieman testata poraamista ja katsoa kuinka syvällä kallio oli. Se löytyi seitsemästä metristä, mutta poraaja päätti jatkaa poraamista vielä 21.30 saakka, jolloin kaivolla oli syvyyttä jo kymmeniä metrejä. Ajattelin, että hommat jatkuvat viikonlopun jälkeen maanantaina, mutta toisin kävi. Poraaja kertoi tulevansa heti lauantaiaamuna jatkaamaan poraamista. Lopulta koko 180 metriä oli porattu lauantaina kello 13.00.
Kivituhka otettiin talteen.Rototec maalämpökaivo täytetään tällaisella putkella.Rototec maalämpökaivo täytetään.
Viikon sisällä poraamisen valmistuttua oli määrä saada kaivon täyttöryhmä paikalle, mutta heti porauksen valmistuttua poraaja kertoi soittaneensa juuri täyttöryhmän paikalle ja että he olivat parhaillaan jo tulossa edelliseltä työmaalta Akaasta. Tunti porauksen valmistuttua täyttöryhmä oli paikalla. He vetivät reikään 360 metriä putkea ja täyttivät sen jollain etanolin kaltaisella täyttönesteellä. Olin laskenut, että maalämpöluvan saamisesta noin kolmen viikon päästä olisi maalämpökaivo valmiiina. Nyt kävi kuitenkin niin, että luvan saamisesta KOLMESSA PÄIVÄSSÄ kaikki oli jo valmiina maalämpöpumpun asennukseen. Voisin kuvitella, että rakennusalalla ei kovin usein tapahdu vastaavaa. En ollut pitänyt kiirettä putkimiehen varaamisessa, mutta onneksi sain putkarin tilattua jo seuraavalle viikolle. Lattiat saataisiin tätä menoa lämpöiseksi ennätysvauhdilla.
Rototec maalämpökaivo täytetään.Rototec maalämpökaivo täytetään.Rototec maalämpökaivo täytetään.Rototec maalämpökaivo valmiina kytkettäväksi.
Julkisivu muuttui aikaisempaa modernimmaksi olohuoneen suurilla ikkunoilla.
Olohuoneen uuden ikkunan ja parvekkeen ovien asentamisen jälkeen talon pihanpuoleinen julkisivu alkaa näyttää melko lailla halutulta, joskin talon rappaus tai maalaus on vielä edessä. Ehkä ensi vuonna. Nyt vuorossa oli pintojen jatkaminen ympäri taloa. Olohuoneen katossa valaisinten paikat olivat valmiit, joten nyt vuorossa oli koolaus kattopaneelia varten. Paneelin jako on 300 mm, jotta jokainen 1800 x 300 mm kattopaneeli menee iisisti. Katsotaan kuitenkin varsinaista paneelin asennusta sitten myöhemmin.
Olohuoneen katon koolausta.
Talon ”räjäytetty” alakerta on rakennettu vuonna 1968, jolloin sisäovien koko on ollut hieman toista kuin nykyisin. Valtaosa alakerran seinistä kaadettiin ja rakennettiin uusiksi, jolloin myös oviaukot saatiin tehtyä nykystandardien mukaiseksi. Kolme sisäovea sijaitsi kuitenkin pystyyn jääneissä seinissä, ja niiden kokoa jouduttiin hieman säätämään. Oven leveyden ja korkeuden kasvattamista ei helpottanut ovien päälle betonista ja valettu raudoitettu betonimöhkäle, mutta raakaa voimaa sekin onneksi tottelee. Tosin piikkauskoneen ja pölyvuoren kanssa ja puuhan vastatessa vuoden salikorttia.
Vanhoja oviaukkoja täytyi suurentaa.Vanhoja oviaukkoja täytyi suurentaa. Taustalla eteisen ja olohuoneen välinen seinäke, jota piti kaventaa.Ovien kohdissa oli jonkin verran paikattavaa.Vanhoja oviaukkoja täytyi myös pienentää.Vanhoja oviaukkoja täytyi myös pienentää.
Osasta pystyyn jääneistä seinistä leikeltiin palasia pois sieltä täältä hienosäätönä, mutta yhtä lailla vanhoja seiniä myös laajennettiin tasapainoisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Entinen tilkkutäkki-seinäviidakko saa luvan muuttua 2000-luvun tyyliseksi selkeäksi ja yksinkertaisen symmetriseksi. Olohuoneen katon valaisinten pohjaksi tarvitaan 125 mm ilmatilaa, joka onnistui hyvin edellisissä postauksissa nähdyillä levyrakennelmilla. Toisessa osassa kattoa valaisinten päälle laitettiin melko suuria metallikupuja, joilla varoetäisyydet saatiin riittäviksi. Ja ylikin. Sitten vuorossa oli tietenkin myös Gyproc-seinien pakkelointia.
Olohuoneen katon valaisinten kupuja.Olohuoneen katon valaisinten kupuja.Olohuoneen seinän fiksaus, uudelleen eristäminen ja levyttäminen.Olohuoneen seinän fiksaus, uudelleen eristäminen ja levyttäminen.Gyprocit kitattuna.Gyprocit kitattuna.
Uuden kaksikerroksisen olohuoneen toisen kerroksen pintahommia jatkettiin nyt, kun olohuoneen uudet ikkunat oli saatu menestyksekkäästi asennettua. Ohjelmassa oli ensin valosuunnitelman mukaisten kattovalaisinten paikkojen määrittäminen, johon käytettiin kätevää laseria ajan säästämiseksi ja virheiden minimoimiseksi. Paikkojen merkkaamisen jälkeen oli vuorossa oikeansuuruisten aukkojen kaivertaminen SPU-levyyn.
Kattovalaisimille jouduttiin tekemään hieman aukkoa.Kattovalaisinten paikat alkavat hahmottua.Kattovalaisimille jouduttiin tekemään hieman aukkoa.Kattovalaisimille tehtiin kotelot.Seinät saavat viimein pintaa.
Valaisimien suojavaatimusten tulee täyttyä, mutta sen lisäksi SPU-levyä täytyy jäädä vielä tarpeeksi eristykseen. Valaisimet vaativat 12,5 senttiä ilmaa ympärilleen. Ratkaisimme asian kaivertamalla 15 senttiseen SPU-levyyn noin muutaman sentin kolon valojen kohdalle, jolloin rajat täyttyvät. Valaisimet eivät toki ole suoraan eristeessä, vaan niiden väliin tuli vielä levynpalaset, ettei SPU pääse varmasti kuumenemaan.
Valaisimien jälkeen oli vuorossa olohuoneen yläosan seinien peittäminen, jotta pääsemme viimein tekemään valmista pintaa. Siihen käytettiin hieman paikasta riippuen sekä 6 mm että 12 mm Gyproc-levyä.
SPU-levyt saumattiin vielä alumiiniteipillä.Laserilla varmistettiin valaisimien paikat 5,5 metrin kattokorkeuteen.Gyprockia seiniin.Olohuoneen ikkunan päällinen seinä saa pintaa.Koolausta päälle.
